Olen tällä viikolla järkyttynyt kahdesti. Ihan aidosti, en iltisten tapaan millä otsikoivat kun klikkejä hakevat.

 Ensimmäisen kerran heti maanantaina. Paikallislehtemme Kankaanpään Seutu kirjoitti pääkirjoituksessaan Niinisalon VOKin lopettamisesta. Tyyliin, että on se niin harmi. Noo, se alkulöpinä nyt menee ihan paikallispolitiikan piikkiin. Lähetin vastauksen missä esitin näkökantani siihen hävisimmekö tässä casessa rahaa ja työpaikkoja. Nyt se oli julkaistu, 3 päivää myöhemmin. Löytyy nimelläni kun jaksaa kaivaa tarpeeksi syvältä.

 Mutta kopioin tähän pääkirjoituksen lopun. Sanasta sanaan.

" Niinisalon vastaanottokeskus aloitti toimintansa joulukuun alussa 2015 varsin kovan kohun saattelemana. Vastustus ja pelottelu olivat varsin suurta, ja monenlaisia uhkakuvia luotiin ihmisten mieliin.

 Nämä 74 asukasta, joista suurin osa on lapsia, ovat löytäneet paikkansa kankaanpääläisestä elämänmenosta. Nyt he joutuvat lähtemään jälleen kohti tuntematonta.

TURHAAN PELÄTYT UHKAKUVAT EIVÄT OLE KOSKAAN TOTEUTUNEET. MIKSIKÖHÄN?"

Tänään järkytyin toisen kerran tällä viikolla. Ja vielä isommin. Tokihan muistissa on Porissa sattunut koulutytön murha missä uhri poltettiin elävältä, Turun terroriteko missä kaksi kuoli kaulan katkaisuun, Otanmäen tappo, päiväkodissa tapahtunut pikku lapsen murha, vartijan kaulan viiltely ennen Joulua, 7- vuotiaan murha Arabianrannassa... ja tänään sitten lisää uhreja Oulussa tapahtuneisiin lasten raiskauksiin. Tapauksia on jo yli puoli tusinaa tullut ilmi ja kuinka monta vielä tuleekaan. Yksi lapsiuhreista jo kuollutkin.

Minä en pystyisi kirjoittamaan lehden pääkirjoitukseen, että uhkakuvat eivät ole toteutuneet. Jos meillä ei olekaan, kiitos VOKin ankaran vastuksen jonka myötä saimme tänne perheitä, niin muualla on sitten sitäkin enempi sattunut.