Lakkiaispuhe 4.6.2016
Rakas kummityttöni, arvoisa juhlaväki.
Tämä hetki on ainutkertainen. Niin sinulle kuin myös minulle. Se on yksi kauneimpia helmiä elämäsi muistojen ketjussa. Se muisto antaa myöhemmin sinulle voimaa niinäkin hetkinä jos epäusko meinaa ottaa vallan. Elämä kun on muutakin kuin ylioppilasjuhlia. Silloin vaaditaan sitkeyttä. Ja sitä sinulla on.
Ihmisen elämän kaari voidaan jakaa viiteen osaan. Vauva, lapsi, nuori, aikuinen ja vanhus. Olet nyt siirtymässä kolmannelta portaalta neljännelle, nuoruudesta aikuisuuteen. Sitä kestääkin sitten niin kauan kuin itsensä vanhukseksi tuntee. Pisin vaihe millä on oleellinen merkitys loppuelämään. Se kannattaa käyttää harkiten alusta asti. Ja sitä harkintakykyä sinulla on.
Sitkeyden jo mainitsinkin. Sitä osoitit heti syntymäsi jälkeen. Nitistit ylimääräiset pöpöt kehostasi ja tulit freesinä likkana laitokselta kotiin. Oli mukava tavata. Uskon että tunne oli molemmin puolinen .
Juhlallista oli pitää kääröä sylissä kun kastetilaisuus koitti. Laura Kristiina. Upea nimi.
Koin jonkinlaista ylemmyydentuntoa kun seuraavana kesänä kirkossa olimme sukulaisjuhlassa. Istuit sylissäni koko ajan hiljaa kuin seisahtanut seinäkello. Osa sitä epäili etukäteen koska tuossa iässä lapset tuppaa kitisemään eivätkä viihdy pitkiä aikoja paikoillaan. Meilläpä oli salainen ase. Ässä- Mix! Sitä oli pussissa kummisedän rintataskussa ja sieltä oli mukava namusia kaivella. Aika kului kuin siivillä. Jonkinlainen riippuvuus ko. hedelmäkarkkiin tuli koska sitä piti aina olla taskussa nähdessämme. Ja sitä oli.
Jos ei ollut, niin kotikioskilta hain. Siellä oli määräys päällä että Ässä-Mixiä pitää aina löytyä sunnuntaisin. Silloin suku kokoontui mettälänkankaan mummulaan, sinulle oli jo isomummula kyseessä. Mixiä taskusta ja matkustelemaan lentokoneella ympäri maailman. Sisäpiirijuttuja….
Tässä kohtaa ollaan jo lapsuudessa mikä sinulta sujui hyvin tavalliseen tapaan. Ihan normaalin suomalaisen lapsen tavoin, iloineen ja suruineen. Mikä erittäin hyvä asia. Elämään kun kuuluu molempia, niin sokeria kuin suolaakin. Helppo lapsi olit aina. Ainakin näin kummien näkövinkkelistä katsoen. Meille olit aina tervetullut. Oli riemastuttavia koulun loma-aikoja kun Isokalliolla olit.
Teuvo! Pinko! on jäänyt meille lähtemättömästi mieleen. Olin sitä netissä pelannut ja Laurahan halusi aina mukaan jännittämään. Yksi ilta oltiin jo sängyssä nukkumattia vaille kun kummityttö oivalsi mitä jäi illalla tekemättä. Siitä paikasta veikkauksen sivut auki ja pari ruutua pelaamaan.
Totoakin pikkasen pelasimme ja raveja seurattiin. Kuljetin sinua heppatalleilla ratsastamassa ja kimppahevostemme edesottamuksia jännitettiin tiiviisti.
Olen tyytyväinen että se bingo oli osana opettamassa ettei onni tule ovesta tuurilla. Rahapelejä pitää pelata vain sen verran minkä voi nauraen hävitä. Vielä tyytyväisempi olen siitä opista minkä kummitäti opetti iltarukousten rinnalla. Pelkkä rimpsun ulkoa muistaminen ei auta, sydän pitää olla mukana. Suora yhteys Jumalaan on varmin tapa välttää joutumasta jonotuslistalle. Jokaiselle kun tulee jossakin vaiheessa elämää todellinen avun tarve. Silloin pitää sielun olla puhdas.
Nyt ollaankin jo siinä nuoruudessa joka usein ihmisen elossa on kaikkein vaikein kohta. Kaikki kun muuttuu kertaheitolla ja ei tiedä mennäkö ulos vai ollako sisällä. Sinullakin oli pienen hetken jonkinlainen teinianksti päällä . Tästä Tainan kanssa juteltiin muutaman kerran. Sitten joku päivä olit Wihtiksellä taas käynyt ja illalla vaimoni kertoi että olitte keskustelleet pitkään elämän arvoista ja kaikesta muusta maan ja taivaan välillä. Kummitätisi kyllä kertoi minulle etukäteen että nyt pitää peli viheltää poikki.
Jonkun ajan kuluttua mentiin taas perinteiseen tapaan jakamaan lehtiä. (Meillä on tällainen yhteinen harrastus ollut jo vuosia. Minusta mikään ei voi yhdistää kummisetää kummilapseensa paremmin kuin Perussuomalaisten jakaminen kerran kuussa Vihteljärvellä.) Muutoksen huomasin heti. Vanha, kunnon Laura oli taas back! Sillä hetkellä olin erittäin ylpeä elämäni naisista, molemmista.
Kaikkinensa tämä teiniaika on mennyt hymyillen kuten tapanasi on. Voi olla etten edes kaikkea tiedä mutta se lienee kaikkien kannalta parasta. Kummisedät kun tuppaa olemaan aika yksipuolisia näkemyksissään, varsinkin poikaystävien suhteen.
Nyt olet sitten siinä aikuisuuden portilla. Osin jo sisällä jos mittarina käytetään täysi-ikäisyyttä. Meille olet kuitenkin vielä pitkään se pieni Ässä-Mixsi tyttö joka hymyilee ja rypistää otsaansa samaan aikaan.
Muista aina säilyttää se kaikkein paras ominaisuutesi. Rehellisyys. Sillä pärjäät aina maailmassa. On tärkeätä opiskella ja on tärkeätä tehdä töitä, mutta kaikkein tärkeintä on olla rehellinen. Itseäsi et voi huijata.
Jos itsensä pettää, ketä jää jäljelle. Muista aina tämä.
Kaikkea hyvää ja Jumalan siunausta elämääsi Laura rakas.
Teuvo
