Joulun 2013 aatonaatto. Vettä tihuttelee ja on lämmintä. Viimeisetkin lumenrippeet sulaa kuoppamäestä pois.

Ensimmäinen vuosi kunnanvaltuutettuna takana. Varsin sekavia ja ristiriitaisiakin ajatuksia on se herättänyt. Ei voi kieltää.

 Viimeisen kunnanvaltuuston kokouksen jälkeen oli todella tyhjä olo hetken. Tälläistäkö tämä olisi koko nelivuotiskauden. Päätetään asioista ja otetaan ne uudestaan esiin puolen vuoden päästä. Päätetään asioista lautakunnissa ja ne tuleekin aivan uusina versioina hallitukseen ja sen jälkeen valtuustoon. Toki esimakua tulevasta saatiin jo puheenjohtajuuksia jaettaessa mutta silti...

 Seuraavaksi tuli turhautuneisuuden tila. Onko sitä näin saamaton? Onko koko valtuusto Kankaanpäässä näin heikossa hapessa?

 Nostamme veroäyriä, emme saa edes hiekkaa teillemme, budjetit paukkuu joka suunnalla, henkilökemiat ei kohtaa, koulukiusaaminen ahdistaa, talvella loppuu valaistus ja kesällä ei päästä kukkasista nauttimaan. Pesäpallossakin varma voitto valuu tasuriin sopuleita vastaan.

 Sitten pieni tuumaustauko. Tuon viimeisen otan piikkiini. Kunto ja käsi loppui. Muita en, yksinäni.

Veroäyri kuten tienhoidon määrärahat oli edellisessä valtuustossa sovittu juttu. Ei voi vaikuttaa.

Noihin molempiin kuten moneen muuhunkin vaikuttaa kyllä oleellisesti se että valtion avut pienenee vuosi vuodelta. Kylmä linja koko euroopan tasolla jatkuu. Sivukulmat kuihtukoon koska vain suuret keskukset on in! Niin kauan kuin tulee eteen ylipääsemättömiä ongelmia ja kello muuttaa käyntisuuntaansa. Osin jo sekkari on alkanut jättää lyöntejä väliin. Tietenkin iso ongelma on sekin että perustyö ei enää maistu valkoiselle väestölle ja elintaso on karannut liian korkeelle. Tulevaisuudessa ratkaistaan se että onko tärkeempää etelänmatka ja kaksi autoa vai toimiva terveydenhuolto.

 Kemiat kyllä saamme kohtaamaan kun löytyy oikea koostumus. Kouluasiat tulee tapetille heti tammikuussa sivistyslautakunnan ekassa kokouksessa. Kukkasiakin toivon mukaan saamme edes pikkasen sisääntuloväylille. Olisi varsin häpeällistä jos parin tonnin säästöllä tuhoaisimme Ilpon luomukset jotka moneen kertaan ovat haukkuneet hintansa. Halvalla huippulaatua- tämä pitäisi sisäistää joka jepen joka tasolla.

 Ja kun muistaa että elämme Pohjois-Satakunnan sydämessä, ymmärrämme paremmin miksi ruuhka-suomessa tehdään niin erikoisia päätöksiä. Helsingissä Kokoomus ja Vihreät jyllää ja niillä on yhtä vaille määräenemmistö eli inansa alle 50 %.  42 paikkaa 85:sta. Meillä vastaavasti liki 20 % eli 6/35 ! Hesassa mukaan vielä RKP ja vasemmistoliitto niin saadaan 2/3 osaa valtuustosta eli 56/85. Meillä alle 1/4 eli 8/35. Tämä selittää pitkälti sen että elämme niin eri maailmoissa.

 Tärkeintä on kuitenkin se että me uskomme itseemme ja haluamme näyttää sen tulevaisuudessakin. Pohjois-Satakunta kyllä pärjää kun liitymme yhteen emmekä anna etelän liikaa meitä komennella. Emme mekään niiden asioihin juurikaan puutu. Ajakoot raitsikoillaan ja pitäkööt eläimet häkeissään Korkeasaaressa, kunhan eivät ala uneksiin mistään kukkenhaimeista :) Ei ainakaan ennen kuin uusi lastensairaala on valmis ja maaseudun tiemäärärahat tuplattu.