Ministeri Risikko avasi syksyn työmarkkinapoliittiset kuviot. Paljon hyvääkin oli viestissä, mutta hieman raakaversiona tuli. Tietenkin se olikin tarkoitettu keskustelunavaukseksi aiheesta, mistä on iät ja ajat juteltu mutta aina se on sivuutettu. Mutta kun rahat loppuu, asiat syvenee.

 Tärkeintä olisi tehdä tuottavaa työtä. Meillä on ihan tarpeeksi kurssitettu porukoita ihan sen vuoksi että on saatu tilastoja kauniimmaksi. Siitä ei kukaan pidemmän päälle kostu. Ei myöskään kannata seurata neuvostokarjalan mallia missä lossivahdit teki töitä vieläpä kahdessa vuorossa, vaikka tulva oli aikaa vienyt lossin joka toimitti nyt sillan virkaa naapurikylässä! Tyhjistä vodkapulloista päätellen homma ei suurempia motivaatioita tarjonnut :) Eli ei pelkästä rankaisemisen ilosta kannata turhaa teettää.

 Kunnilla kyllä hommia piisaa valtion myötävaikutuksella. Eli rahoitus sitä kautta. Esim. vanhusten kohdalla ihan varmaan on kyntämätöntä sarkaa. Aina kun pystytään auttamaan heitä asumaan mahdollisimman pitkään kotona poissa laitoshoidosta, tulee yhteiskunnalle rahallisistakin säästöä huimasti. Puhumattakaan loppuajan elinvuosien mielekkyydestä. Toki aina löytyy heitäkin jotka haluaa asua isommassa porukassa ja se heille suotakoon. Eikä jokaisen työttömän tarvi päivät pitkät puita hakata tai teitä kolata, vaan jo päivittäinen säännöllinen käynti ja juttelu on äärettömän tärkeää. Tässä voittaa kaikki osapuolet, niin hoitajat kuin hoidettavat. Mielekästä tekemistä joka kohottaa itsetuntoa.

 Tämä ei sitten saisi törmätä liian kovaan byrokratiaan. Ei voi millään ymmärtää, että junat seisoo lumimyrskyillä, kun ei voida hyödyntää armeijan poikia vaihteiden putsaamisessa. Pitää syksyllä järjestää viikon kurssi ja johan katuharja heiluu oikeeoppisesti ja liikenneturvallisesti. Vastuukysymyksistähän nämä nykyään on kiinni. Sitä on järkeistettävä että normikansalainen voi tehdä työtä mitä takuulla osaa. Tässä yksi työllistymismalli rautateiden risteyksissä asuville.

 Yksi hyvä keino on helpottaa yksinyrittäjälle sen ensimmäisen työntekijän palkkaamista. Kynnys on tänä päivänä äärimmäisen korkea koska kaikki maksut ja velvoitteet on vedetty tappiin. Tässä pitää tehdä sellainen malli että 12 tuntista päivää painava yrittäjä rohkenee työntekijän palkata ja pystyy itse keskittymään siihen olennaiseen eli yrityksensä kehittämiseen. Ei niitä uusia oivalluksia synny enää reporankana illalla kotiin raahautuessa. Voitaisiin pistää ensimmäisen työntekijän kohdalla vaikka sos.maksut 1/3 normista ja 12 kk koeaika. Vaihtaa voi matkalla jos kaveri ei hyväksi osoittaudu, mutta aika ei enää ala alusta eli 12 kk max mitä tukea saa. Takaan että jos työntekijä hyväksi osoittautuu, niin kova on kynnys työnantajallakin pois pistää vaikka laki sen tässä tapauksessa sallisikin ilman lisäselvityksiä. Hyvin iso mahdollisuus on että firma on kehittynyt tämän vuoden aikana ja pikemminkin palkataan toinen!

 Valtiovallan pitää tukea yrittäjiä työllistämään ja työttömille mahdollisuus ja velvoite niitä tehdä. Byrokratiaa pitää keventää joka sektorilla tai muuten ei pystytä mitään uusia systeemejä luomaan. Nyt ne törmää aina johonkin sääntöön tai määräykseen. Järjenkäyttö on sallittua näissäkin hommissa työturvallisuutta silti unohtamatta.

Niin...ja ehdoton edellytys on Suomessa töitä tekevät muun maan kansalaiset noudattaa meidän lakeja ja heille palkkaa maksavat tekevät sitä oman alansa sopimuksen mukaan eikä millään "viron taksoilla". Tässä kyllä ihmettelen, kun ei suuret liitot tähän tartu enempää. Siitähän kärsii eniten nimenomaan suomalainen työntekijä.